Oikea koukku

Ei ole varaa olla kääntämättä kokonaisveroastetta laskuun

Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb on useaan otteeseen sanonut, että Suomella ei ole varaa enää nostaa kokonaisveroastetta. Viimeksi hän toisti tämän Tampereella puoluevaltuuston kokouksessa. Olen ollut ilahtunut Stubbin halusta ja valmiudesta kääntää Suomen talouspolitiikan suuntaa. Suunnanmuutos tarvitaan nimittäin kipeästi.

Suomen kokonaisveroaste on nykyisen hallituksen aikana noussut jyrkästi. Siitä huolimatta velkaantuminen jatkuu, eikä sille tahdo näkyä loppua. Tämä on tuhoisa kierre. Mielestäni se ei ole riittävä vaatimus, jos sanotaan, että verotusta ei saa enää kiristää.

Kokoomus voi mielestäni osallistua eduskuntavaalien jälkeen vain sellaiseen hallitukseen, jonka ohjelmaan sisältyy kokonaisveroasteen kääntäminen laskuun ja työmarkkinoiden rakenteellisten uudistusten toteuttaminen.

Jos halutaan, että ihmisillä on varaa kulutukseen ja yrityksillä varaa investointeihin, kokonaisveroaste ja erityisesti palkkatulovero on käännettävä ensi vaalikaudella selvään laskuun. 

Samaan aikaan hallituksen täytyy noudattaa koko kautensa ajan tiukkaa menokuria, jonka tähtäimessä pitää olla valtion budjettitalouden tasapainottaminen keskipitkällä aikavälillä. Tässäkään kysymyksessä pelkkä valtion velkasuhteen kääntäminen laskuun ei ole riittävän kunnianhimoinen tavoite. Taloutemme palaa jossain vaiheessa takaisin tasapainoiselle kasvu-uralle. Mikään matalasuhdanne ei jatku ikuisesti. Tulevaisuuden talouspolitiikasta tulee jatkossa hyvin vaikeasti hallittavaa, jos emme edes pyri saattamaan budjettitaloutta tasapainoon.

Tämä tavoite edellyttää seuraavalta hallitukselta menojen leikkauksia. Lopulta ainoa tapa saada julkinen talous tasapainoon on nostaa työllisyysastetta.  

Suomen tehdasteollisuuden kustannuskilpailukyky on heikentynyt pitkään, eikä palkkamaltti ole onnistunut parantamaan tilannetta. On yrityksiä ja aloja, joilla on varaa palkankorotuksiin, kun tuottavuus kehittyy hyvin. Sitten on yrityksiä ja aloja, joilla ei ole varaa maksaa työntekijöille edes nykyisiä palkkoja. Irtisanomisten sijaan yrityksissä pitäisi olla mahdollisuus neuvotella väliaikaisista työajan pidennyksistä tai muista joustoista, jos sillä tavoin voidaan pelastaa työpaikkoja. 

Yrityksillä ja työntekijöillä pitää olla vapaus sopia keskenään joustavasti sopivista työehdoista. Työehtosopimusten yleissitovuudesta pitää luopua. Tämäkään kysymys ei voi enää olla pyhä lehmä, josta ei saisi puhua ilman, että leimakirveet alkavat heilua. Työehtosopimusten yleissitovuuden purkamista on vastikään esittänyt muun muassa Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja Juhana Vartiainen Suomen Kuvalehden kirjoituksessaan.

Yritykset kyllä palkkaavat työntekijöitä, kunhan työnteon ehdot ja hinta tekevät palkkaamisen kannattavaksi. Tämä asia on kriittinen työllisyysasteen nostamisen kannalta.

Suomalainen yhteiskuntamalli ei voi selviytyä, ellei työllisyysastetta saada nostettua. Se taas on mahdollista vain, jos matalapalkkatyön teettäminenkin tehdään kannattavaksi sekä palkkaajalle että työntekijälle. Sosiaaliturvaa pitää kehittää siihen suuntaan, että jokainen tarjottu työ kannattaa ottaa vastaan. Matalapalkkaisimmille työntekijöille pitää voida maksaa avustusta palkan päälle, jotta työtä saadaan kaikille työntekoon kykeneville, eikä kenenkään tarvitse kärvistellä nälkäpalkalla. 

Mallia työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan uudistuksiin pitää ottaa Saksassa sosialidemokraatti Gerhard Schröderin aikana toteutetuista niin sanotuista Hartz-reformeista.

Nopein tapa parantaa kustannuskilpailukykyä ovat työnantajan sivukulujen väliaikaiset leikkaukset. Tätä ehdotti vastikään Elinkeinoelämän tutkimuslaitos. Palkkojen leikkauksien sijaan pienet työaikojen pidennykset olisi myös pehmeämpi tapa saada nopeutetusti kustannuskilpailukykyä kuntoon.

Suomen politiikassa on liian kauan ummistettu silmät ja luotettu taivaalta tupsahtavaan talouskasvuun. Se ei tule itsestään. Suomella ei ole enää varaa hallitukseen, joka ei kykene uudistuksiin.

 

Lyhennetty versio kirjoituksesta on julkaistu ensi kertaa Etelä-Suomen Sanomissa 16.1.2015.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Niina La

Nyt on tähän asti tehty sitä Kokoomuksen politiikkaan? ja tälläinen on tulos..

Kokoomushan niitä ALV:eja on koko ajan nostellut, ja siitä juuri pienyrittäjät ovat kärsineet.

Onko työntekijän palkkaaminen kallista vain palkan takia? Taitaa olla kallista sivukulujen takia, ja ne kalliit sivukulut johtuvat eläkkeistä. Niitä eläkemaksuja olis pitänyt aikoinaan rahastoida, mutta näin ei ole tehty. Miksi? Voitaisko nyt sitten vaikka laittaa joku eläkekatto, että saatais pienemmät sivukulut?

Sitten sitä velkaantumista voitte kysellä Kataiselta, joka otti velkaa oikein roppakaupalla 2008 ja antoi rahat joillekin...

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

FC: " Matalapalkkaisimmille työntekijöille pitää voida maksaa avustusta palkan päälle, jotta työtä saadaan kaikille työntekoon kykeneville, eikä kenenkään tarvitse kärvistellä nälkäpalkalla. "

Oletko varma, ettei yksityisen sektorin palkkojen osittainenkaan sälyttäminen valtion maksettavaksi saata käydä huomattavan kalliiksi valtiontaloudelle pidemmän päälle?

Erityisesti näin, jos matalapalkkojen täydentämisestä sosiaaliturvalla tulee poikkeuksen sijasta sääntö suurilla palvelualoilla. Tarkemmin asiaa olen pohtinut aiemmassa kirjoituksessani, jossa on myös karkea laskelma mahdollisista kuluista.

Toimituksen poiminnat