Perhevapaauudistus olisi ollut leikkaus äitien vapaaseen
Perhevapaauudistus karahti kiville. Perheiden valinnanvapauden kannalta se on hyvä asia. Esitetty malli ei nimittäin ollut hyvä, ja tosiasiallisesti se olisi ollut vain leikkaus äitien vapaaseen. Kannatan tasa-arvoisempaa perhevapaamallia, mutta en siten, että ansioihin sidotulla vapaalla voi olla kotona lapsen kanssa reilun vuoden vain niissä perheissä, joissa molemmat voivat jättäytyä pois töistä.
Perheitä on monenlaisia, eikä valtion pakottama malli sovi kaikille. Ihanteellinen perhevapaamalli olisi minusta malli, jossa euroakaan ei ole jyvitetty isälle tai äidille, vaan perhe saa vapaasti päättää, pitääkö koko perhevapaan vain yksi vanhemmista vai jaetaanko vapaa ja miten se jaetaan. Se on aito liberaali malli.
Tasa-arvo syntyy vapaudesta. Pakottamalla ei tule kuin vihaisia perheitä.
Uudessa mallissa äidin käytettävissä oleva perhevapaa olisi lyhentynyt nykyisestä. Isyysvapaata olisi kasvatettu leikkaamalla yhteisestä vanhempainvapaasta. Konkreettisesti tämä olisi tarkoittanut sitä, että jos perhe haluaa hoitaa lastaan kotonaan koko ansiosidonnaisen perhevapaakauden eli noin vuoden ikäiseksi, olisi isän pakko jäädä pois työstään, jotta perhe saa täydet perhevapaat käyttönsä. Äiti ei olisi voinut käyttää isälle kiintiöityä noin neljän kuukauden isyysvapaata.
Vaikka tässä nyt puhutaan naisista ja miehistä, useimmiten on kyseessä tilanne, jossa paremmin tienaava jatkaa töissään ja toinen jää kotiin hoitamaan lasta, sukupuolella ei ole tässä mitään automaattista merkitystä.
Meidän perheessämme on kaksi lasta. Oman perheemme kohdalla oli kyse kahdesta asiasta. Vaimoni oli halukas jäämään kotiin lasten kanssa ja toisaalta yrityksemme hoitaminen oli vielä tuolloin pääasiassa minun vastuullani. Elannostamme tuli kolme neljännestä yrityksen tuloksesta, joten ratkaisu oli hyvin pragmaattinen ja taloudellisesti ainoa oikeasti mahdollinen. Tilanne on useimmiten samankaltainen palkansaajaperheissäkin. Raha ratkaisee, kumpi vanhemmista voi jäädä kotiin.
Uudessa ehdotetussa mallissa minun olisi ollut ”pakko” jäädä perhevapaalle, jotta olisimme olleet oikeutettuja saamaan täydet 13 kuukautta vanhempainrahaa. Samalla yritystoimintani olisi kärsinyt merkittävästi ja perheemme ja siinä sivussa yhteiskunnan tulotkin olisivat pudonneet. Mielestäni tällainen malli on epäreilu ja perheitä eriarvoisiin asemiin sijoittava.
Lisäksi kaatuneessa perhevapaauudistuksessa olisi pienennetty kotihoidontukea, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Talouskurimuksessa näivettyville kunnille olisi kotihoidosta kunnalliseen päivähoitoon siirtyvien lasten myötä muodostunut lisää kustannuksia, jos kumpikin vanhemmista pakotetaan takaisin työelämään. Lisäksi päiväkodit olisivat joutuneet lujille lapsimäärän kasvaessa.
Mielestäni on arvoa myös sillä, että on naisia ja miehiä, jotka kokevat, että heidän elämäntehtävänsä on kasvattaa lapset mahdollisimman hyvin, eikä työ ole ykkösasia.
Perheiden pitää saada päättää itse, mikä tuntuu parhaalta. Ei pidä päästää yhteiskuntaa päättämään siitä, mikä on perheille parhaaksi. Uskotaan ihmisiin, uskotaan perheisiin. Yhtä lailla on kunnioitettava ajatusta, jossa elannon taloon tuo uranainen. Hänellä tulee olla hyvä mahdollisuus päästä nopeasti takaisin töihin. Pitää olla hyvä päivähoito ja varhaiskasvatus. Siihen kannattaa panostaa.
Luonnollisesti miehillä pitää olla halutessaan yhtä hyvä mahdollisuus jäädä kotiin kuin naisillakin. Modernissa pohjoismaalaisessa yhteiskunnassa tasa-arvo kehittyy parhaiten silloin, kun ihmiset ja perheet saavat itse päättää, miten asiansa järjestävät, eikä julkinen valta ohjaa.
Tätä ei karille ajaneessa uudistuksessa haluttu ymmärtää.
Mikään muu maa ei maksa kotihoidontukea yli 2-vuotiaasta lapsesta.
Ilmoita asiaton viesti
”Perheiden pitää saada päättää itse, mikä tuntuu parhaalta.”
Jos näin olisi aikuisten oikeasti, niin kaikenmaailman kotihoidontueti ja lapsilisät pitäisi lakkauttaa.
Nehän vaikuttavat koko ajan perheiden käyttäytymiseen, lisäävät perheiden riippuvutta valtiosta sekä heikentävät työllistymisastetta, velkaannuttavat valtiota.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus blogistilta, asia on juuri näin! Kyseessähän olikin tarve saada ideologinen muutos kotihoidontukeen, mistä syystä ei ole sitten niin väliä mikä todellisuudessa olisi kunkin perheen parhaaksi. Yksi tällainen ideologinen painotus oli saada miehet kotiin, naiset töihin, hinnalla millä hyvänsä. Toivottavasti seuraavallakin hallituskaudella päättäjillä pysyy järki mukana.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi ylipäätään pitää maksaa kotihoidontukea? Eikös se ole yksi sosialismin korkein aaria. Kaikkien pitää pärjätä omin voimin.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi yksityistä hoitoa sitten tuetaan huomattavasti enemmän? Tämä unohtuu monesti kotihoidon vastustajilta.
Ilman kummankaan tukea, kotihoito olisi monelle jopa taloudellisempi vaihtoehto.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän nekin vanhemmat, jotka käyvät töissä ja opiskele ajattele näin: ”on naisia ja miehiä, jotka kokevat, että heidän elämäntehtävänsä on kasvattaa lapset mahdollisimman hyvin.” Minäkin koin työn ja opiskelun keskellä, että lapset ovat ykkösasia. Se monesti monelle opiskelukaverille sanoinkin, Miksi ihmeessä ei olisi ollut, mutta ei siihen sotkeutunut sitten valtiolta kotihoitorahaa eikä muutakaan. Itse oli tultava toimeen ja laskelmoitava miten eletään. On niin monenlaisia mietteitä ja aina omat asiat ja oma paras ovat ykkösenä.
Kodinhoitorahoista oli tilastoja. Kovin moni ei kolmea vuotta rahoja käytä tai sitten syntyy jo uusi, jonka kautta rahoituksen lasku aloitetaan uudelleen. Miksi siis ei rahoja voi pienentää kahden vuoden jälkeen tai olisiko niin, että valtio haluaa lapsille isomman ikäeron eli päättää tavallaan siitäkin?
Ilmoita asiaton viesti
Työikäisten määrän ennustetaan vähenevän rajusti Suomessakin. Kodeissa olisi työvoimaa, mutta rahoilla heidät pidetään kotona ja ehkäistään työssä oppimista ja mahdollisuuksia kehittää Suomalaista työtä. Tuli melkoisen ristiriitainen olo, kun asiat nähdään vain yhdeltä kannalta eikä kokonaisuus ole selvästi poliitikkojen mielessä, vaikka pitäisi. Oma omat asiat edellä mennään.
https://blog.kauppalehti.fi/saastopankin-taloustuo…
Ilmoita asiaton viesti
Systeemin ristiriitaiset, eriperusteiset ja kysymyksiä herättävät, vahvasti sukupuolittuneet roolit, luovat ”ristiriitaisen olon”. Jos valinnanmahdollisuus ja velvollisuudet olisivat samat kaikille, niin kyllähän niitä lapsiakin tulisi.
P.S. Kulttuuriantropologian mukaan, esivanhempamme, keräilijä – metsästäjien lapset, elivät laumoissa muiden yhteisön jäsenten keskuudessa. Ydinperheen ongelma on ihmisen sulkeminen julkisesta eristettyyn, yksityisen elämän sfääriin
Ilmoita asiaton viesti
Meillä kolmen alle kouluikäisen lapsen perheessä muutos olis tarkoittanut vaan sitä, että minä perheen työssä käyvänä olisin ollut kuukaudessa päivän tai pari enemmän töissä.
Enemmänkin yhteiskunnalta tulisi löytyä tukea perheen yhteisen ajan lisäämiselle. Sen sijaan, että patistaa molemmat vanhemmat töihin ja lapset tarhaa. Ja yhteistä aikaa löytyy sit muutama tunti illalla. Ja useat vanhemmat nykyään vielä vuoro/viikonloppu työssä. Kun yhteisen ajan puutteesta usein seuraa vanhempain ero, ni tämä ei mitenkään lasten kannalta hyvä asia.
Pienet lapset tarvii vanhempien huolenpitoa ja huomiota, eikä niinkään laadukasta varhaiskasvatusta.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi naisia työllistävien yrittäjien pitää olla maksumiehinä? Pitääkö heidän vielä maksaa lasten koulutuskin kun miehiä työllistävät pääsevät liki ilmaiseksi? Tämä koskee kaikki perheenhoitokuluja mitkä kohdistuvat erityisesti naisia työllistäviin työnantajiin.
Ilmoita asiaton viesti
Ilkka Salo, juuri tuo, mistä kirjoitat on nykyisen perhevapaajärjestelmän keskeisin epäkohta. Vapaat ja niihin suunnattu tuki kohdentuvat kotona oleviin naisiin. Jo oikeudenmukaisuuden vuoksi pitää päästä tasapuolisempaan järjestelmään niin, että myös miesvaltaiset työalat osallistuisivat samalla painolla perhevapaan kustannuksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kotihoidon tuki tuli alunperin käyttöön kompensaationa lähinnä maatilojen emännille siitä, ettei heillä ole mahdollisuuksia saada lapsiaan päivähoitoon, jota ei maaseudulla ollut tarjollakaan. Kysymys oli emännille suunnatusta tulon lisästä ihan vain sen vuoksi, että työntekijäperheiden naiset pääsivät töihin ja samalla saivat lapsilleen tarvittavan hoidon päiväkodeissa.
Se oli mitä suurimmasa määrin polittinen ratkaisu. Maatiloilla on lapset aina hoidettu työ ohessa kotona. Se perusrakenne ei muuttunut miksikään, mutta emännille saatiin tuloja.
Tämä maatilojen ja yrittäjäperheiden tuki on voimissaan edelleen etenkin lestadiolaisilla alueilla, missä perheet yleisesti ovat suuria. Nämä alueet ovat samalla keskustan voimakkaimpia tukialueita. Tautalla on edelleen ajatus, että naisten paikka on kotona.
Kokoomusta tilanteessa kaihertaa se, että kasvava työvoiman tarve, vaikka työttömyys edelleen on suurta, haittaa jo työvoiman saantia, kun perheelliset naiset käytännössä ovat työvoiman ulkopuolella.
Tilanne on hankala myös niin, että nuoret perheelliset naiset ovat työnantajalla riski. Hehän voivat tulla raskaaksi ja sijaisuudet pitää hoitaa ja toisaalta ottaa perhevapailla olleita naisia takaisin töihin epämääräisiksi ajoiksi, vaikka heidän ammattitaitonsa on tällä välin jo ruostunut ja osa ammateista, joisa he ovat työllistyneet, on kadonnut kokonaan.
Tilanne helpottuisi, jos miehet jäisivät nykyistä enemmän kotiin hoitovapapaalle, mutta se taas ei käy, kun mies on usein se perheen talousturva ja hoitovapaan myötä perheen käyttövarat alenisivat olennaisesti. Tarvitaan lisää taloudellisia voimavaroja. Kun se tie on tukossa, kaatui koko uudistus.
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin osuva kuvaus perheiden tarpeista.
Ilmoita asiaton viesti